Joka päivä uusi tilanne pyörii mielessä. Olen tietoa hakenut netistä sekä yleislääkärin käsikirjasta ja näyttää siltä, että minulla on todennäköisesti aivolisäkkeestä johtuva vajaatoiminta ja usein aivolisäkeperäisten ongelmien taustalta löytyy jokin tuumori. Toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä, ettei minulta löydy kasvainta aivolisäkkeestä! Asia huolettaa kovasti, mutta silti tiedon etsiminen on auttanut ja helpottanut olotilaani. On kamalaa olla tietämätön ja pelätä sellaista mörköä, jota ei tunne. On huomattavasti turvallisempaa pelätä mörköä, josta jotakin tietää.

En haluaisi joutua leikattavaksi enkä tietenkään haluaisi, että aivoistani löytyisi mitään ylimääräistä, ei edes sellaista hyvälaatuista, jonka kanssa pystyisi elämään. Usein aivolisäkekasvaimet ovat hyvälaatuisia eli hautaan ne eivät yleensä vie - onneksi!

Ajatus siitä, että olenkin sairas, vaivaa minua nyt hiihtolenkeillä ja muutenkin normaalissa elämässä. Toisaalta saan vihdoin selityksen siihen, miksi välillä tuntuu, ettei jaksa kättä eikä jalkaa liikauttaa, kun keho tuntuu niin maitohappoiselta ja uupuneelta. Aamuisin tilanne on ehdottomasti pahin ja jotenkin virkistyn iltaa kohden.