Tänään oli sitten ultra ja keuhkokuva. Minua jännitti kyllä. Jännitti ensinnäkin se, mitä mahdollisesti löytyy ja toisaalta se, pitääkö samalla ottaa ohutneulanäytettä. Inhoan neuloja, vaikka olen vertakin luovuttanut useita kertoja. Se luovuttaminen käsivarresta ei silti tunnu yhtään niin ikävältä ajatukselta kuin se, että pitäisi antaa jonkun pistää neulalla kaulaan. Ikävä ajatus kertakaikkiaan! Menin siis jännittäen röntgenosastolle ja ilmoittauduin. En ehtinyt istuakymmentä minuuttia kauempaa, kun jo pääsin sisään. Ensin röntgeniin. "Riisu ylävartalo paljaaksi" - käskettiin. Voi ei - eikö edes rintsikat saa jäädä! No tiesinhän toki, ettei, mutta silti tuntui epämiellyttävältä esiintyä vähäpukeisena, vaikka kyllähän röntgenhoitajat ovat varmasti kaikkeen tottuneet. Keuhkokuvauksen jälkeen sain ohjeet kävellä heti kaulan ultraan. Pääsin sinnekin saman tien sisään. Asetuin makuulle ja sanoin, että jännittää. Pyysin lääkäriä vielä selostamaan, mitä näkyy, sillä tieto rauhoittaa minua. Olin hyvin huojentunut, kun kuulin, ettei syöpäpesäkkeitä näy ollenkaan! Jiihaa! Mulla ei ainakaan ole kilpirauhasen syöpää! Mutta oikeasta kilpirauhasen lohkosta löytyi kaksi pientä struumakyhmyä ja lisäksi ilmeisesti useitakin pieniä kolloidikystia. Ohutneulanäytettä ei tarvinnut ottaa ja nuo löydökset ovat ilmeisestikin hyvin tavallisia ja sinänsä harmittomia. Niille ei siis tarvinne tehdä mitään. Viikon päästä on lääkäri ja kuulen sitten lisää, mikä minua vaivaa. Tai siis, mistä vajis johtuu. Kysäisenpä sitten, pienenevätkö struumakyhmytkin tyroksiinilla. Tällä hetkellä fiilikset ovat melko hyvät. Pääsiäistä lähdemme viettämään Ylläkselle ja toivotaan, että kukko munii oikein paljon tänä vuonna!